Amuri jatkuu...

                                                                        

Tanssimuusikon tyttärenä huomaan soittimet

                                                                           1906

Suutarilla oli verstaalleen kotoa  lyhyt matka, seinän taakse.

                                                                          1901

Tässä huoneessa asuu silittäjä, joka silitti ja tärkkäsi porvareitten verhoja ja pöytäliinoja ja hänen vuokralaisensa

                                                                         1930

 Leipomo myymälöineen 1930-luvulta. Myymälään oli pääsy kadun puolelta kivijalasta; kaikki talot olivat kaduissa kiinni.

Taikinakone ei liene kovin paljon muuttunut!?

Tällainen kivimankeli oli meidän sijaiskotimme seinän takana Seinäjoella Itikan parakissa 1950-luvulla. Muistan sen siksi, että naapurin tyttären käsi meni mankeloitavan lakanan mukana puristuksiin, tai siis muistan sen huudon!

                                                                          1911

Kortteerimiesten vaatimaton kämppä

                                                     1918

Tässä huoneessa asuu kaksilapsinen perhe, jonka isä on juuri palannut vankileiriltä. Äiti hankkii ompelemalla toimeentuloa perheelle. Vähän apua tuo myös alivuokralaistyttö.

Tässä varmaan vanhempien vuode ja takana toimeentulon turva: ompelukone.

Rautalanganvääntelijänä huomasin taidokkaan mattopiiskan.

                                                                         1920

 Kauniita värejä on käytetty tässä Isoäidinneliö-päiväpeitteessä.

 

Vähän uudempi yhteiskeittiö neljine tulipesineen. Keittiössä oli jokaiselle huoneelle myös oma työtilansa.

                                                                         1925

Näin kauniissa huoneessa asui 56v palvelijatar, joka oli palvellut yläluokkaa 40 vuotta.

                                                                        1924

Tässä huoneessa asui kaksi keski-ikäistä naista ja toisen tytär.

                                                       1928

Näissä kauniissa ja vauraissa huoneissa asuivat talonomistaja (joka oli perinnöllään hankkinut talon) vaimoineen ja heidän poikansa vaimonsa ja lapsensa kanssa.

 Villainen kirjailtu pöytäliina ja huonekasvit

 Kaunis harmoni

                                                                         1930

Nelilapsisen perheen toimentulon hankkii isä ajurina omalla hevosellaan. Isän ollessa lasten kanssa äiti pesee pyykkiä asiakkailleen.

                                                                         1935

Nelilapsisen perheen asunto yöksi laitettuna

Kotimaanmatkailua: Amurin työläismuseokortteli

Amurin työläismuseokortteli

Sisäpihasta katsottuna taloa ja pihapiiriä. Jokainen tontti oli 660m2, jolle rakennettiin L:n muotoinen talo. Neljä tonttia muodosti korttelin. Muistaakseni Amurissa oli 40 korttelia, joista on jätetty jäljelle vain täämä yksi museoalueeksi. Muilla tonteilla on kerrostaloja!

Taloissa oli kaksi asuntoa, joissa oli yhteiskeittiö neljälle ja neljä kamaria, siis tavallisimmin kamari perhettä ja heidän vuokralaisiaan varten.

Näissä pihoissa oli lasten turvallista leikkiä.

 Kahden asunnon sisäänkäynnit

Yksi taloista on nykyisin kahvila ja leipomon myymälä.

1890-luvun asunnoissa huoneet oli tapetoitu sanomalehdillä.

Vaatimattomampi "poikamiesboksi"

Rukkeja ja pelukoppia oli monissa asunnoissa

Tässä lienee suursiivous meneillään

Tässä asuu jo varakkaampi perhe

Tässä huoneessa asui kuuden hengen perhe ja heillä oli vuokralaisen 17v nuorukainen

Taloustavaroita

Erimuotoinen maitokannu

Tässä yhteiskeittiön sydän 1800-luvulta

Kertomus Amurista jatkuu...

Arpajaisonnea!

Voitin täältä jokin aika sitten aivan ihanan kirjan:
                                             

Paketissa oli myös kaunis kortti Mammelilta:

 Kirjassa esitellään kukkia, tarvikkeita, maljakoita erilaisiin kukka-asetelmiin:

 Ehdotus äitienpäiväkukka-asetelmaksi:

 Valitsin yhden, jonka jokainen voi toteuttaa:

Kiitos Mammeli ja Arpoja! 

Paketissa tarvittiin palllljon postareita!

Kotimaan matkailua Tampere: Werstas

          Työväenmuseo Werstaassa on tekstiiliteollisuusmuseo, Höyrykonemuseo ja vaihtuvia näyttelyjä

Taidenäyttelystä poimin Väinö Hämäläisen lasten pelaamista kuvaavan taulun

"Meirän kaupungin" bussipysäkillä 60-luvun nainen jakkupuvussaan istui lukemassa. Hän oli niin aidon näköinen, että piti pari kertaa katsoa, onko hän ihminen!

 Oli ajateltu naisen selkää, kun oli tehty jalallinen pyykkipalju.

Tuollaiseen Naapurintädin pyykkipaljuun Pikkusisareni laittoi hiekkaa 40-luvun lopulla. Naapurintäti tuli Äireelle valittamaan, että Ps oli laittanut kastrullilla paljuun hiekkaa. Ps tomerana: En laittanut ja kun aina vaan kysyttiin, sanoi tyttö lopulta: ei se ollut mikään kasrulli, se oli kassepannu!

Oikealla vanhan ajan kuplavolkkarilla oli kaksi neitosta hakemassa bensaa ja kuten siihen aikaan, palvelu pelasi.

Ensimmäinen (kesä)autoni oli kupla, muistan, että moottori oli takana, mutta missä oli bensatankki? Kuvasta päätellen edessä, kuten tavarakontti.

Werstaassa oli myös pieni DDR-näyttely, hauskoja muovituotteita esillä

 "Meirän kaupungissa" oli myös kauppa entisiltä ajoilta: nämä tuotteet eivät olleet lasin alla

Tekstiiliteollisuusmuseossa oli ensimmäisenä esillä näytteitä Finlaysonin kankaista; saisi noista ihanan nostalgisia tilkkupeittoja!

"Virkkaaja työssään" ilahdutti käsityöharrastajaa

Tässä äiti ja tyttäret neulovat ja ompelevat

 Tämä nauhapuiden esittelijä  on Turun maatalusnäyttelystä 1938

Tässä ihanassa reessä lapsen lämmikkenä on ryijy!

Kuva vuodelta 1919

Kirjovirkattu tupakkakukkaro 1800-luvun Ikaalisista

Nauhakone 1800-1900 luvun vaihteesta, nämä koneethan on taidetta!

Koltinkuorikankaita, joita vielä joskus voi löytää kirppareilta.

Jacquardkone 1800-luvulta ja

-kangasta

Väinö Linna työskenteli Finlaysonilla 1938-1955 

Hänen vaatekaappinsa halusin ikuistaa

                              Villaisia vanu-, kuitu- ja hahtuvanäytteitä vuosilta 1940-1960

Höyrykonemuseoon uskalsin vain kurkata, koska sinne sai mennä vain ritiläparvelta katsomaan.

Koltinkuoria (patjankuoria) tarvitsimme lapsina mennessämme Vapaakirkon telttaleirille. Lähitalosta haimme olkia kuoriin ja niistä petasimme vuoteet itsellemme.